torstai 9. tammikuuta 2014

ON SITÄ ENNENKIN...

VETTÄ SATANUT VUODEN VAIHTEESSA!

Tapahtui ainakin 1980 -luvun alkupuolella Lounais-Suomessa, jossa elelin silloin. Näitä kosteita talvia lähdin pakoon tänne kaakkoiskolkkaan, mutta eipä täälläkään aina yleistä ole hiihtokelit alkuvuodesta.:(



ON SENTÄÄN LUNTA NÄHTY...

Joulukuun alku tuntui lupaavalta, sillä runsaat parikymmentä senttiä oli luonnon valkaistusainetta maastossa. Pois meni sekin vähäinen ilo.

Joulukuun yhdeksäntenä 2013

MUTTA...

Talvi alkaa todenteolla Etelä-Suomessa tulevana perjantaina...saas nähdä!
Ja nyt on maa valkoisena märän nuoskalumen peitossa, noin 5 senttiä...onko vielä perjantaina!

Hyvää alku ja lopputalvea sekä loppuvuotta 2014 kaikille kävijöille!

torstai 4. heinäkuuta 2013

TAKKA

Luonnonkivitakka

Mietin jo suunnitteluvaiheessa, että taloon tehdään takka lämpöä ja mielihyvää tuottamaan. Mallia etsin esitteistä ja internetistä monilta sivustoilta. Vähitellen vahvistui mielikuva luonnonkivisestä,  erkkeri-tyyppisestä takasta. 
Netistä löysin sopivan sydämen varaavaan lämmönlähteeseen ja samalla siihen sopivat oviluukut. Sydänelementit on valmistettu jauhetusta laavakivestä ja betonin seoksesta. Painoa oli yhteensä n. 800 kiloa. 
Logistiikka toimi ja kuormalavallinen elementejä tuli tontille talvisena, liukkaana päivänä (+1 astetta). Kuljettajan etsiessä vastaanottajaa, oli jakeluauto itsestään liukunut loivaa tietä alaspäin ja särkennyt rakentajan autosta peilin, onneksi muita vahinkoja aiheuttamatta!

Hieman askarrutti moiseen muuraustyöhön ryhtyminen, kun olin enimmäkseen niitä kevytsoraharkkoja muurannut. Piipun alaosan muuraaminen onnistui kuitenkin tyydyttävällä tavalla kolmen metrin korkeuteen neljän tiilen kierrolla.
Sattui hellepäiväksi takan sydämen asennus ja väliin laitettu laasti kuivui liian nopeasti. Koelämmityksessä savu etsi helpoimman ulospääsytiensä elementtien saumoista ja yläosa oli purettava luukkuun saakka. Toinen kerta elementtien asennuksessa onnistui paremmin, eikä vuotoja enää ollut.
Sydänosan rakenne on ns. kaksiposkinen eli savukaasut nousevat keskeltä ylös ja laskeutuvat takan molemmissa kyljissä olevissa kanavissa tulipesän alta savupiippuun.
Luonnonkivestä tehtävä kuori olikin sitten todellinen haaste. Kokeilin eri varitaatioita ja mikään ei tuntunut tyydyttävän paikalla käynyttä raatia, saatikka itse tekijääkään! Pura ja kokoa oli tunnuksena varmaan lähes vuoden verran, kunnes löytyi liuskekivistä sopiva pinnote takan yläosaan.

Nyt takkaa on jo käytetty parina talvena ja se varaa lämpöä todella hyvin. Ja ihmekös tuo, kun kivimassaa on lähes kaksi ja puolituhatta kiloa!

Seuraavassa on kuvakooste rakentamisen vaiheista. Klikkaa ole Hyvä!




Lisäys 4.7.2013: takan yläosan liuskekivet eivät ole vielä "liimattu". Tarkkasilmäinen lukija varmaan huomasikin tämän. Lopullisessa muodossa on vain kolme kerrosta liuskekiviä.

Copyrigth

http://www.gandalfi.com/