Luumäen Lehti/Sunnuntaina 28.2.2021 (Nettijulkaisuna)
 |
| Monipuolinen vapaa-ajan keskus veti puoleensa kaikenikäisiä.
Bussilastillinen lapsia ja nuoria on saapunut nauttimaan Luumäen
talvesta. (Kuvat: Leo Hellstenin kuvakokoelma) |
Elettiin 1980-lukua, kun liikuntaa harrastava kansa hakeutui
Luumäen mäkisiin järvimaisemiin. Talvella hiihdettiin, kesällä
kuljettiin luonnossa, ja eri puolilta eteläistä Suomea saapunut väki
viihtyi.
Aluksi Latukartanon nimellä tunnettu ja vuonna 1987 nimensä
Kuutoskartanoksi muuttanut majatalo ja vapaa-ajan keskus tarjosi
monenlaista ajanvietettä. Ohjelmaa oli koko perheelle, sillä reippaan
liikunnan ohella kartanon mailla saattoi ihmetellä vaikkapa poroja.
Yrittäjä Leo Hellsten paiski pitkiä työpäiviä yhdessä henkilökuntansa
kanssa ja rakensi Kuutos-Latukartanosta monipuolisen tapahtumakeskuksen.
Ideoita riitti, ja niitä myös toteutettiin mahdollisuuksien mukaan.
Helmikuussa 2021 Hellsten katselee taaksepäin pieni haikeus silmäkulmassaan.
Kuutos-Latukartanon puuhamies tietää, että yrittäjän elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Ei välttämättä missään vaiheessa.
– Silti sanon, että nyt – paljon viisaampana – ryhtyisin samaan
uudestaan. Ikää on toki noista vuosista kertynyt lisää, mutta sehän on
vain numero, Hellsten naurahtaa.
Latukartano palveli vuoteen 1982 asti Suomen Ladun Etelä-Suomen
koulutus- ja kurssikeskuksena. Hellsten oli puolestaan ollut Suomen
Ladun toiminnassa mukana vuodesta 1976. Hän suoritti Ladun perus-,
ohjaaja-, opas- ja kouluttajakurssit ja toimi myös kurssien vetäjänä.
– Olin oppaana Lappiin suuntautuvien lomaviikkojen ja eräretkien oppaana
sekä kouluttajana tuleville oppaille, päiväretkien ohjaajille ja lasten
hiihtokoulun ohjaajille. Latuopas-nimityksen sain ensimmäisten
joukossa, Hellsten kertoo.
Järjestötoiminta tuli Hellstenille tutuksi muun muassa Suomen Ladun hallituksessa.
– Istuin hallituksessa kaksi vuotta. Vuonna 1983 minulle tuli tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi Latukartanoon.
Luumäellä Hellsteniä odotti paikka,
jonka julkisuuskuva oli hieman kärsinyt. Suomen Ladun ja Ihmisyyden tunnustajat
-yhteisön välinen sopimus oli peruuntunut edellisenä vuonna, mutta vielä vuosia
sen jälkeen paikkakunnalla liikkuneet huhut haittasivat uusien yrittäjien
toimintaa.
- Vielä
80-luvun puolivälissä varoen sisään tullut kahvilan asiakas kysyi, oletteko te
"niitä", Hellsten muistelee.
Majatalon
toiminnan käynnistäminen vaati kovaa työtä sekä henkisesti että fyysisesti.
-Ensimmäinen yhtiökumppani joutui luopumaan leikistä jo runsaan vuoden kuluttua
terveydellisistä syistä. Jäin perheeni kanssa viemään yritystä eteenpäin
Yritystä
sekä sen majoitus- ja oleskelutiloja kehitettiin jatkuvasti. Aktiiviteetejä lisättiin
mm. vuonna 1985, rinnalle perustetun Caravankartanon sekä pienen
laskettelurinteen myötä.
Petteri-poro
haettiin Luumäelle Kittilästä. Kahdeksanvuotias Petteri oli lempeäluonteinen
lasten suosikki ja pulkan edellä kulkemaan tottunut vetoporo.
- Kun
kiersin poron kanssa lenkillä, ihmiset kysyivät, että miten sinulla on noin iso koira, Hellsten nauraa.
Lapsiperheiden
iloksi pihaan tuotiin myös kaksi kilipukkia, afrikkalaiset kääpiövuohet Eetu ja
Elmeri.
 |
Leo Hellsten rapsuttaa Petteri-poroa talvella 1984.
|
Kesät olivat turistiaikaa. Niin
kuutostien kulkijoita kuin luumäkeläisiäkin houkuteltiin ja myös saatiin
majatalon palvelujen pariin.
- Meillä oli
kaksi kohderyhmää, paikalliset kävijät ja yöpyjät. Luumäkeläiset yhdistykset
järjestivät kokouksiaan, ja meillä oli asiakkaille tarjolla muun muassa hääpaketteja
ja tilausruokailua. Linja-autoporukoitakin piipahti kahvilla tai syömässä.
Pilkkikilpailujakin pidettiin.
Kuutoskartanon aikana
Hellstenin yrityksellä oli jo mahdollisuus markkinoida ruokailumahdollisuutta
isommillekin ryhmille.
- Meidän
tiloissamme järjestettiin paljon kurssejakin. Esimerkiksi Jyrki Kasvi piti
jo ensimmäisenä kesänä (1983) meillä kolme
Mikrobitin kurssia.
Kun
Kuutoskartano-nimi otettiin käyttöön alkuvuodesta 1987, yritys muuttui
osakeyhtiöksi.
-
Nimenmuutos koettiin tarkoituksenmukaiseksi "latutoiminnan"
vähenemisen vuoksi ja Latukartanoa kehitettiin vapaa-ajan
monitoimikeskukseksi, Hellsten sanoo.
 |
Latukartano, sittemmin Kuutoskartano sijaitsi keskellä kaunista järvi- ja metsämaisemaa. Päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 2016.
|
" Suomen Ladun valtakunnalliset leiripäivät 1986 toivat paikalle yli 2600 latulaista.
Erityisen ikimuistoisena tapahtumana Leo
Hellsten mainitsee Suomen Ladun valtakunnalliset leiripäivät 1986, jotka toivat
paikalle yli 2600 latulaista.
- Ladun
toiminta meillä alkoi sen jälkeen kutistua järjestön alkaessa panostaa
Kiilopäähän. Silloin aloimme toden teolla kehittää paikkaa koko kansan
vapaa-ajan kohteeksi. Kokonaisuus alkoi piristyä jo 1985, kun Carvankartano perustettiin ja karavaanarit
tulivat.
Hyviä
ideoita syntyi Hellstenin omien kokemusten pohjalta. Pelkkä ajatustyö ei
kuitenkaan riittänyt, vaan hommiin piti tarttua kaksin käsin.
-
Henkilökuntaa oli 3-5 tekijän verran, mutta omat työpäiväni venyivät vähintään
12-tuntisiksi. Tehtäviini sisältyi kaikkea mahdollista suunnittelusta ja
markkinoinnista rakennus- ja remonttihommiin. Se oli kuitenkin hyvää aikaa.
Luumäen kuntaankin meillä oli hyvät suhteet.
Hellsten luopui
Kuutoskartanosta vuonna 1988.
- Silloin
tunsin olevani ikään kuin tuuliajolla, kun ei vielä ollut tietoa tulevasta
työpaikasta. Sitten sain työtä Lappeenrannasta ja myöhemmin Kouvolasta,
Vanhat
urheiluvammat johtivat siihen, että Hellsten jäi eläkkeelle 49-vuotiaana.
Nykyisin hän asuu jälleen Luumäellä.
- Asustelen
täällä nyt toista kertaa, sillä ensimmäisestä kymmenestä vuodesta jäi
positiivisia muistoja. Silloin lähes kaikki Luumäen kunnan julkiset asiat
olivat ensiluokkaisella tasolla. Olivat vielä vuonna 2009, kun aloin
rakentaa taloani tänne.
Liikunta ja
urheilu ovat aina olleet Hellstenille tärkeitä.
-
Latukartanon aikoina ylläpidin kolmen, viiden ja kymmenen kilometrin
latuja. Latukartano toimi 80-luvulla monena talvena Ukko-Pekan hiihdon
sponsorina, ja minä vastasin suurelta osin ladunteosta Latukartanon moottorikelkalla.
Ajoin vielä 90-luvullakin näitä latuja, sittemmin Kuutoskartanon kelkalla.
Samalla vuosikymmenellä tein Kuutoskartanolle vielä konsulttihommia, koska
tunsin paikan niin hyvin.
* Leo Hellsten luovutti Kuutoskartanon vetovastuun 31.10.1988 silloisille yhtiökumppaneille, jotka myivät yrityksen jo keväällä 1989.
 |
Leo Hellsten (Kuva: Kari Huusari) |
HENKILÖ
Leo Hellsten
* Syntynyt 1943 Turussa
* Pelasi jalkapalloa TuTon joukkueessa suomensarjassa (vuoteen 1972 asti, silloin toiseksi korkein sarjataso).
* Aktiivinen toimija Suomen Ladussa vuodesta 1976 alkaen, kaksi vuotta hallituksessa.
* Useita Suomen Ladun kursseja, toiminut myös opettajana kursseilla.
* Matkailualan koulutusta: mm. Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen matkailualan yrittäjäkurssi Imatralla 1985-86 sekä useat Sumen Retkeilymajajärjestön SRM:n koulutustilaisuudet.
* Asuu Luumäellä.
* Harrastaa pyöräilyä, hiihtoa ja pihatöitä. Lapinmatkojen suosikkikohteet ovat Kiilopää ja Ylläs. Pisin vaellus jalkaisin oli 330 kilometriä Utsjoelta Kiilopäälle 12 vuorokaudessa.
* Parasta Latukartanon ja Kuutoskartanon vuosissa: sai olla oman itsensä herra ja mukavat ihmiset.
