Näytetään tekstit, joissa on tunniste MB 280 CE vm. 1969. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MB 280 CE vm. 1969. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

MERCEDES PROJEKTI JATKUU…

Edellisessä blogissani seurailtiin Mercedeksen rakentamista romusta liikkuvaksi autoklassikoksi. Oletin tietysti innoissani kaiken olevan kunnossa, mutta…? 

Hyvin menikin rekisteröintikatsastus kerralla läpi ja rakentaja oli onnensa kukkuloilla! Koeajossa löytyi tehoakin toivotulla tavalla. Aurinkoinen keli salli ja maantie oli kuuma, joten ajoin kyynärpää ulkona nautiskellen "manuaalisesta" ilmastoinnista. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä ilmavirran mukana tuli pakokaasua nenään...?? Ikkuna oli laitettava kiinni, ettei  kuskiin iske unitauti! Kattoluukun vanhat tiivisteet eivät olleet kelvollisia ja uusia tiivisteitä ei vielä ollut löytynyt. Hätäpäissäni olin liimannut kattoluukun kiinni  katsastukseen mennessäni (on vieläkin)!
Jokaisen ajokerran aikana alkoi löytyä pikkuvikoja aina vain lisää. Lämmityslaite puhalsi lämpöä täysillä, korin äänieristys oli puutteellinen, ikkunat vinkuivat, ym. Vähäisin ei ollut myöskään moottorin ajoittainen sammahtaminen ”kuumana” liikennevaloissa tai joskus muutenkin omin päin. Vikaa etsittiin välillä asiantuntijan voiminkin, mutta sitä ei paikallistettu. Hämärät pysähdykset ja kierrosluvun alenemiset jatkuivat edelleen.
Rauhallista kuskia alkoi moinen takkuilu pikkuhiljaa harmittamaan, kun olisi pitänyt lähteä pitemmällekin reissulle näyttämään tätä kulkupeliä. Onnea oli myös matkassa, kun en useimmiten ehtinyt muutamaa kymmentä kilometriä pidemmälle kotikaupungista ja joten kuten aina pääsin ontumaan takaisin. Olin taas erään kerran lähdössä eteläiseen naapurimaahan visiitille, kun tapahtui todellinen ”Black out”. Moottori ei suostunut enää käynnistymään ja akustakin alkoi henki loppua. Kotoa piti hälyttää ”ratsuväki” apuun auton vaihdon kera. Hinausauton kyydissä klassikon kanssa pääsivät sitten kotipihalle ja minä jatkoin matkaani laivarantaan.

Syksyllä moottorin häiriö sitten paikallistui ruiskun alipainesäätimeen. Talven aikana onnistuin hankkimaan ”uudenvanhan” osan sen särkyneen tilalle. Käyntihäiriöitä aiheutti aiemmin myös venttiilinnostaja, jossa säätö ei pysynyt kohdallaan.
Kuluneen ensimmäisen kesän nautinnollisia tuntoja tästä mersusta kuvastaa parhaiten Heikki Kinnusen legendaarinen Iltaravit selostus...
Jatkoa tarinaan seuraa taas...sitten joskus. ;D


Iltaravit video poistettu.



sunnuntai 27. helmikuuta 2011

AIKA ON KULUTUSTAVARAA…




Tunnelmaan Janis Joplinin Mercedes Benz videon kera! Vihjeen musiikkiin sain oudolta kukkaislapselta...oliskohan ollut -70 luvun hippi!


MB 280 CE vm. 1969

Tulin sen huomaamaan (aika on kulutustavaraa) tutkiessani hankintaani pala palalta vai sanoisinko osa osalta?!

Mitä pitemmälle ”inventaario” edistyi, sitä masentavampaa oli tulos. Ruostetta löytyi aina vain lisää ja sen myötä myös tuhoutunutta rautaa paikattavaksi. Lisäksi puuttui monia osia tai ne olivat menneet pitkästä lepotilasta käyttökelvottomiksi. Hitsattavaa, pientä ja isoa reikää, löytyi pariksi kuukaudeksi! Tosin en tehnyt kahdeksan tunnin päiviä, enkä joka päivä ollenkaan. Siinä ohessa tuli kuitenkin vähin erin poistettua maalit koko autosta. 

Eniten oli askarruttanut moottori, joka ei ollut käynnistynyt kansiremontin jälkeen. Tietojen mukaan moottori oli täysremontin jälkeen ollut liikenteessä vain 70 tkm.  Purkaessani suuttimia paljastui samalla moottorin lakkoilukin, jostain syystä olivat unohtuneet tiivisteet pois ja tietäähän sen mitä siitä seuraa! Onneksi ystäväni AK oli alan miehiä. Hän puhdisti polttoainejärjestelmän ja testasi sekä laittoi säädöt kohdalleen. Lokakuun lopulla kone hörähti käyntiin muutaman yrityksen jälkeen mikä lisäsi uskoa tulevaisuuteen tämän Mersun kohdalla. 

Harrastelijana olin aiemmin korjaillut autojani useastikin ja rakentanut parista kolari Saabista yhden menopelin. Mutta tämä projekti osoittautui melkolailla haastavaksi jo ajoneuvon iän vuoksi ja osia piti kotimaan ohessa etsiä Saksastakin. Piti opetella myös verhoilua ja perussaumantekoa. Tietysti aloitin nahalla verhoilun siitä vaikeimmasta eli kojelaudasta. Tietoni eivät olleet riittäviä nahan käyttäytymisen suhteen ja vieläkin kirveltää työn jälki, joka ei aivan tyydytä. Kotiompelukone ei myöskään ollut tarkoitettu moiseen nahkaverhoiluun. Jälkeenpäin tuli hankittua tehokkaampi kone ja joskus vielä korjaan ne virheet, kunhan kerkiän...;)

Kaiken kaikkiaan aikaa kului siihen kunnostukseen runsaat 1200 tuntia parin vuoden aikana. Lopputulos oli kuitenkin suhteellisen tyydyttävä. Klassikko viettää nyt ansaittua talvilepoa lämpimässä tallissa ja odottaa tulevan kesän reissuja aurinkoisilla maanteillä. 

Video on kunnostuksen eri vaiheista koottu, joten pähkäilemään miten romusta kuoriutui sittenkin liikkuva Mercedes Benz.