ROMURAUTA?

Niinpä... erikoinen hankintani seistä nökötti pihamaalla kuormaliina vielä kiinni etuakselissa. Itse aloin syynätä pala palalta tätä "uutta" ihastustani sillä silmällä, että miten olis... jos... vaikka... hmh? Ei kuitenkaan. Oldtimer ei suostunut käynnistymään 17 vuotta sitten remontin jälkeen, eikä halunnut sitä nytkään. Lisäksi vaihteet olivat jumissa sekä nesteet kytkimestä tipotiessään. Sisustusta oli irroitettu, samoinkuin ulkopuoliset koristelistat. Nämät kaikki irto-osat kaivettiin entisen omistajan toimesta monesta eri paikasta ja kun ne sullottiin autoon, niin kuljettaja ei olisi sisälle mahtunut!

Hyvää noissa irroitetuissa penkeissä oli se, että ne voitiin nostaa suoraan pakettiautoon lähtiessäni eteläiseen naapurimaahan. Olin saanut ystävän kautta tietooni hyvän verhoilijan siellä. Verhoilua koko sisusta kaipasikin,  kun se oli tärvelty aiemmin kellertävällä "sohvakankaalla". 

Penkit olivat Viron puolella runsaan vuoden (eipä ollut täällä varastointi ongelmia). Sieltä hankin myös verhoiluun käytetyt nahat kukkarolle sopivaan hintaan. Penkkien verhoilukin onnistui hintaansa ja käytettyyn aikaan nähden todella tyydyttävästi! 

Teen tarinasta kuvakertomuksen, jonka julkaisen seuraavassa blogissa.

RAUTAA JA ROMUA

Maailmassa on paljon erilaisia asioita, jotka olen kokenut itselleni haasteena. Ellei oteta huomioon nyt toteutumassa olevaa projektia ja unelmaa, olisin pitänyt jo takavuosien haasteita merkittävinä, joista edellisessä vierähti runsaat pari vuotta. Se oli ulkoisesti kohtalaisessa kunnossa olleen vanhan Mersun "aihiosta" rakennettu liikkuva menopeli.

Paljon ei tarvinnut euroja latoa tiskiin hakiessani auton neljänsadan kilometrin päässä olevasta länsirannikon saaresta. Ystäviä ja sukulaisia hyväksikäyttäen sain kuljetuskalustonkin sopivasti järjestettyä, kun toimin itse säföörinä. Eipä siinä enää kauan odoteltu... isokokoinen peräkärry Mondeon perään ja kunnon veturia kaverilta hakemaan. Sitten suunta länteen kauniissa kevätsäässä. Osoite löytyi melko helposti, koska maisemat oli entuudestaan tuttuja minulle. Klassikon aihio (poissa käytöstä 17 v.) saatiin pienen notkistelun jälkeen traileriin vinssin avulla. Ja eikun kotia kohti.
Puolimatkan krouvissa kahvittelimme rankkasateen vasyttämänä. Huolettomana sammutin veturina olleen maasturin, koska se oli toiminut tähänkin saakka moitteetta. Mutta kuinka ollakaan, käynnistäessä palvelijaa, se ei inahtanutkaan. Eihän siinä ollut muuta tehtävissä, kuin sateeseen vikaa etsimään...vika löytyi tietenkin vanhasta akusta, joka oli varmaan kosteusvuodon takia tyhjentynyt. Saimme ystävällisen yötyöläisen Transitista virtaa, mutta eipä kone vieläkään hörähtänyt! Piti irroittaa perävaunu ja herättää vetämällä mokoma juhta töihin. Lämmin kun oli (huhtikuun loppua) keli ja kone, niin lähtihän se viimein runksuttamaan.
Loppumatka sujui mukavasti, kun ilmakin muuttui kuivemmaksi. En silloin vielä aavistanut mitä olin käsiini saanut..!?

Vielä kysymysmerkkinä?